Ajatukset eivät mahtuneet enää Facebookin statuskenttään. Päätin siis perustaa oman blogin.
Ja eihän Facebook ole enää edes in, kuten HS:n sunnuntaisivun 9-luokkalaiset työharjoittelijat osasivat kertoa: "Kaikki 15-vuotiaat tietävät, että Facebook ei ole enää in. Profiilia ehkä vielä pidetään, mutta sinne ei enää päivitetä kuin kuvia. Sitä paitsi siellä ovat nykyään kaikki - aina vanhempia ja mummua myöten. Sen sijaan blogeista on tullut suosittuja nuorten keskuudessa." (HS 30.9.2012) Seuraan siis edesottamuksissani vahvasti yläasteikäisten muotia. Ja hyvä niin. Näin jo kolmeakymppiä käydessä on hyvä ottaa esimerkkiä nuoremmistaan. ;)
Siispä blogi.
Koska ikinä ei voi kirjoittaa liikaa. Ja kirjoittamalla ideat jäsentyvät. Kandiluennolla siteerattiin pari viikkoa sitten aika hyvää ajatusta:
"Kuinka voin tietää, mitä ajattelen, ennen kuin näen, mitä olen kirjoittanut?" (C.A. Foster)
Usein käy niin, että omat ideat ja steitmentit tuntuvat paljon selkeämmiltä silloin, kun ne on vasta juuri saanut ideoina. Kenelläpä ei olisi joskus ollut tunnetta jostakin selkeästä, kirkkaasta ajatuksesta, jonka tuntuu ihan täydelliseltä. Mutta jos se täydellinen idea pitäisi laittaa jotenkin ymmärrettävään ja muille aukeavaan muotoon, niin johdatus loppuu heti ensimmäiseen lauseeseen. Vaatii raakaa työtä saattaa teksti loppuun asti. Ja siihen raakaan työhön haluan tarttua! Tervetuloa seuraamaan blogiminääni!:)
