Oli muuten ensimmäinen kerta, kun luin kirjaa kahvilassa! Tiedon myllerryksessä aika syvälliselle ajattelemiselle ja leppoisalle mietiskelylle tuntuu vähentyneen. Jatkuvasti muuttuva ja tykittyvä tieto vaatii myös jatkuvaa vastaanottamista. Kun Steve Jobs kuoli syksyllä 2011, luin uutisen kaksi tuntia myöhässä, ja opiskelukaverini huomautti uutisen jo olevan kovin vanhentunut.
Itse olen kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että tiedon ilotulitus tuntuu luonnolliselta. Äitini sukupolvi on käynyt koulunsa ja opiskellut aikana, jolloin tuoreimman mahdollisen tiedon sai aamun lehdestä eikä opiskelukaan vaatinut taitoa suodattaa jatkuvalla syötöllä valtavaa määrää informaatiota. Muutos nykytilanteeseen on ollut valtava. Minun sukupolvellani on siis tottumisetu, mutta moni meistä taitaa jäädä jälkeen keskittymiskyvyssä. Neurologian professori Perttu Lindsberg kirjoittaa kolumnissaan nuorten aikuisten tilkkutäkkiaivoista, jotka eivät enää osaa keskittyä, hallita aikaa tai rakentaa isoa kuvaa.
Myös media vastaa lyhyillä, tarttuvilla jutuillaan tilkkutäkkiaivojen tarpeeseen. Nopeat jutut vastaavat myös ajan henkeen: kiireeseen ja tiedon suureen määrään, jotka ovat vieneet tilaa rauhalliselta vastaanottamiselta ja ajattelulta. Kun kaikki maailman lyhyet uutiset kulkevat taskussa, vaatii tietoista valintaa myös jättää ne taskuun. Keskittyä sata vuotta sitten kirjoitettuun kirjaan, pitkään artikkeliin tai vain antaa omien ajatusten kulkea vapaasti omaan tahtiin. Helsingin Sanomat tarttuu haasteeseen hs.fi/hitaat -sivulla, johon on koottu lehden pitkiä juttuja ajan kanssa luettavaksi. Koska "syvällisen ja taustoittavan journalismin tarve on kasvanut vastapainona nopealle uutisoinnille".
Tarve ajattelulle ja syventymiselle on suuresti olemassa. Hyviä ideoita ja oivalluksia on mahdotonta tehdä stressaavassa tiedon tulituksessa ja isot ongelmat harvoin ratkeavat Facebookin newsfeediä seuratessa. Jotta voimme tehdä hyviä päätöksiä, ottaa raikkaita näkökulmia ja keksiä uusia yhteyksiä, on tärkeää voida päästää irti jatkuvasta uusien ärsykkeiden virrasta.
Mutta mistä voi ostaa 4 tuntia lisää aikaa ajatteluun? Priorisointikaupasta! Jos rauhallinen aika ei tule luonnostaan, vaatii se nimenomaan tietoista priorisointia. Ennen kuin pystyy varaamaan lukemiselle ja ajattelulle aikaa, on tajuttava asettaa ne joutavanpäiväisen sijaistekemisen edelle. Jos ei harrasta joutavanpäiväistä sijaistekemistä, niin aika ajattelulle pitää silloin asettaa jonkin ehkä tärkeältäkin tuntuvan askareen edelle. Opintopsykologi ehdottaisi keskittymisongelmiin aikapäiväkirjaa ja oman viikon etukäteissuunnittelua.
Minä haluan asettaa lukemisen ja pohdiskelun ihan tietoisesti korkealle. Tänä vuonna haluan lukea 10 kirjaa ja ajatella rauhassa silläkin uhalla, että pari Newsfeed-päivitystä ja mielipidekirjoitusta jäävät lukematta.
Niksi-Ilmi ehdottaa:
- mene yksin lounaalle, jätä läppäri sekä kännykkä sivuun ja avaa kirja
- jätä bussimatkalla kännykkä taskuun ja ipod reppuun: katso maisemia ja anna aikaa ajatuksille
- asenna jokin esto-ohjelma, esim. LeechBlock, jolla voit rajoittaa Facebookin ja muun turhan käyttöä (käytin syksyllä kandin teon lomassa!)
- istu nojatuoliin
- lähde lenkille
