Liityin IRC-galleriaan yläasteella ja irkkaamaan opin vasta yliopistossa - internet-meemit ovatkin olleet minulle verrattain uusi asia. Sanana meemi ei sitä ole. Meemi-sana syntyi jo 70-luvulla Richard Dawkinsin kynästä. Dawkins vertasi meemejä geeneihin. Meemit ovat kulttuurisia ja viestinnällisiä kopioitujia, tilanteesta riippuen ajatuksia, hokemia, vaatemuoteja. Internetmeemit ovat YouTube-videoita, sanaleikkejä, hauskoja kuvia ja ääniä.
Meemi-sanan käyttö arkikielessä vaatii kuitenkin selityksiä ainakin sukualaiskahveilla isoäidin kanssa. Meemit tuovat vahvasti esille sen, kuinka viestinnän maailma on muuttunut parissa vuosikymmenessä radikaalisti. Miten meemit olisivat universaalisti selitettävissä? Ovatko ne internetkansan tapa kommentoida elämänmenoa ja kritisoida asioita? 2010-luvun vessakirjoituksia? Meemien yleistyttyä Facebookissa kuvalautojen ja keskustelupalstojen trendi siirtyi yhä isommalle yleisölle. Jos Facebook olisi olohuone, niin meemit olisivat siellä heitettyjä vitsejä tai hauskoja oivalluksia, jotka leviävät vauhdilla suullisena perimätietona.
Paitsi ilmiöinä verraten uusia, meemit ovat myös itsessään nopeita. Meemin katsoo parissa sekunnissa, kun asia-artikkelin lukemiseen kuluu monisatakertainen aika. Hyvä meemi on kuin sairaalloisen nopeasti lisääntyvä bakteeri. Nyt alustana vain toimii sosiaalinen media, ja bakteerin perimän sijasta onkin mahdollisuus levittää omia ajatuksia - vitsejä tai kriittisiä kommentteja. Jos nyt äärimilleen yksinkertaistetuilla viesteillä voidaan kestävästi mitään argumentoida.
Paitsi vitseinä ja oivalluksina, koen meemit myös osana kasvanutta ironian kulttuuria. Sitä kulttuuria, missä mihinkään ei voi suhtautua tosissaan vaan asioita on parempi esittää meemien avulla tiedostavan ja ironisen intellektuellisti. Meemin avulla luodaan yhteinen todellisuus lukijan kanssa ja jaetaan jotain, mitä muu maailma ei yhdellä vilkaisulla ymmärräkään. Hyvä meemi jättää jotain sanomatta: katsoja tajuaa kontekstin ja voi usein oivaltaa jotain. Ahaa, hahaa! Vaan jos meemit leviävät vähitellen kuvalautojen ja Facebookin kautta lehtien mielipidepalstalle ja tätien kirjoituksiin, niin tuleeko niistä ihan passé?
Meemit leviävät nopeasti, niitä on hankala selittää internettiin vihkiytymättömälle ja niillä voi olla paljon mainosarvoa. Jos hallitsee meemien maailman voi levittää paitsi naurua, myös omia oivalluksiaan ja arvojaan. Bloggaaja on väistämättä meemistiä hitaampi. Harvaa blogitekstiä katsellaan kahden viikon ajalla kaksi miljardia kertaa Harlem Shaken tapaan. Mutta voiko meemillä muuttaa maailmaa?
